Translate

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Työpaikalla varautuminen

Vietämme leijonanosan päivästämme työpaikallamme. Keskiverto suomalainen
viettää  kahdeksan tuntia päivässä viidesti viikossa työtä puurtaen. Tämä siis tarkoittaa noin 40 tuntia työpaikalla viikossa, 160 tuntia kuukaudessa, 1920 tuntia vuodessa (poislukien tietenkin lomat). Aika paljon.

Monella preppaajalla on kotona kotivara kunnossa, myös autosta voi löytyä tarvikkeita matkalla tapahtuvia vastoinkäymisiä ajatellen. Kuitenkin työpaikan varautuminen on asia jota harvoin tulee mietittyä siitäkin huolimatta että todennäköisyydet ovat työpaikalla tapahtuvan poikkeustilanteen puolella, laskimmehan juuri että vietämme melko paljon vuodessa töissä.

Poikkeustilanne voi olla mitä vain. Se voi olla vaikkapa diabetestä sairastavan työntekijän sokeritasapainon palauttaminen muutamalla hyllystä löytyvällä sokeripalalla. Se saattaa olla työnantajan määräämä ylityö silloin kun kaupat ovat jo kiinni ja nälkä kurnii jo valmiiksi vatsassa. Pahimmillaan se voi olla luonnonilmiö tai muu tapahtuma joka lukitsee sinut työpaikallesi etkä pääse kotiin kotivarasi luokse etkä voi mennä myöskään kauppaan hakemaan tarvikkeita. 

Tein ratsian omaan työpaikkaani ajatellen juuri kyseisiä tapahtumia. Tarkastelun perusteella ensiapukaappimme on kunnossa ja ajan tasalla. Tietysti sieltäkin voisi löytyä enemmän tarvikkeita mutta kaapin sisällöllä saadaan hoidettua arkisimmat vammat ja nyrjähdykset. Kiinteistön lämmitysmahdollisuudet ovat tasan nolla. Toimistoympäristössä ei ole muuta lämmitystä kuin mitä talotekniikka tarjoaa, toki takaosan lastauslaiturilta löytyy lavoja joita voisi pilkkoa ja polttaa hätätilassa (tietenkin tähän pitäisi olla työkalut). Ravinnon osalta tilanne on lohduton. Tiloistamme löytyy yhteinen jääkaappi joka on suuri plussa, siellä tosin on valon lisäksi tällä hetkellä vain yksi makkarapaketti ja pari purkkia kahvimaitoa. Tiloissamme on mikroaaltouuni sekä vedenkeitin, ne ovat myöskin askel oikeaan suuntaan. Ruokakaapista löytyy teepusseja, kahvia ja sokeripaloja. Okei, sokeripaloilla voisi hoitaa edellä mainitun alhaisen verensokerin kuntoon mutta jos toimistossa pitäisi sinnitellä muutama päivä, seuraavana päivänä viimeisistä sokeripaloista olisi työntekijöiden kesken jo verinen tappelu. Parannettavaa siis olisi alueella jos toisellakin.

Jos tilanne työpaikallasi näyttää huonolta on epätodennäköistä että työnantajasi alkaa omatoimisesti asiaa paikkaamaan. Voit kuitenkin tehdä paljon parantaaksesi omia mahdollisuuksiasi. Varsinkin toimistotyöntekijöillä on paljon mahdollisuuksia varastoida tarvikkeita välittömään läheisyyteensä. Enkä nyt tarkoita valtavia varusteröykkiöitä vaan pientä ja huomaamatonta. Heitä vaikka sikspäkki puolen litran vesipulloja jääkaappiin, toimistossa yleensä riittää myös tyhjää hyllytilaa kaapeissa joten voit heittää ylähyllyille muutaman pussin pitkään säilyvää kuivaruokaa jotka on helppo valmistaa, nuudelit ovat erinomainen esimerkki tällaisesta ruoasta. Ihmisillä on korkea kynnys avata toisten avaamattomia pakkauksia joten tarvikkeesi todennäköisesti saavat olla rauhassa. Jos työpaikallanne on vakava työkaverilta pöllimisen kulttuuri voit myös varastoida tavarat vaikka työpisteesi läheisyyteen jos tähän on huomaamattomasti mahdollisuus. Samalla on helppo säilöä myös pientä ja energiapitoista naposteltavaa kuten pähkinöitä tai suklaapatukoita. Hintaa ei mene kuin muutama kymppi ja näillä jos selviää 99% realistisesti odotettavista vastoinkäymisistä.

Mitä lämpötiloihin tulee, Suomessa harvemmin tarvitsee huolehtia kuumuudesta vaan kylmyys on vakavampi ongelma. Koska on helpompaa lämmittää henkilö kuin hänen ympärillään oleva tila, voit heittää työpaikan vaatekaappiin tai naulakkoon muovipussin jossa on vaikka vaihtovaatteet ja vähän paksumpi villapaita ja villasukat sekä pipo ja ohuet hanskat. Näillä jo pärjääkin pitkälle.

Tämä kaikki on tuttua preppaajalle. Kukaan ei tule valmistamaan kotiasi poikkeustilanteita varten. Kukaan muu ei kohenna autosi varustetasoa vastaamaan -30c asteessa tapahtuvaa rengasrikkoa. Ja vaikka sitä kuinka toivoisit, työnantajasi ei paranna valmiuksiasi selviytyä työpaikalla jos sitä ei ole tähän päivään mennessä tehty. Hyvät uutiset kuitenkin ovat että pienillä, nopeilla ja halvoilla toimenpiteillä voit hoitaa asiasi niin että työpaikkasi varustetaso on paremmalla tolalla kuin monella muulla.

torstai 7. marraskuuta 2013

Etäopiskelua

Ei liene alaa joka ei olisi mullistunut Internetin saapumisen jälkeen. Yksi suurimpia muutoksen myllerryksessä olleita on varmasti oppiminen ja opiskelu. Tänä päivänä yhdessä maailman kolkassa asuva ihminen voi opettaa haluamaansa aihetta lukemattomalle määrälle ihmisille jotka ovat kiinnostuneita aiheesta kellonaikaan tai kansallisuuteen katsomatta. Kaiken tämän mahdollistaa Internet.

Oppimistyön ympärille onkin muodostunut suuri määrä erilaisia opetusalustoja ja koulukuntia. Itse löysin survivalismi.com -foorumin kautta pari hyvin minua palvelevaa sivustoa.

Tällä hetkellä opiskelen coursera.org -sivustolla epidemioiden syntyprosessia ja pandemioiden levinneisyysoppia Pennsylvia State Universityn vetämänä. Samoin on työn alla Canvas.net -opiskelualustassa The Walking Dead -sarjan innoittama luentosarja selviytymisen ja sosiaalipsykologian näkökulmasta sekä SFA-kurssi joka keskittyy vakioituun kehykseen katastrofeihin varautumisessa. Kurssien laatu on suoraan sanoen yllättänyt minut, kurssien ulosantiin ja informatiivisuuteen on todella panostettu kummallakin sivustolla. Ja jos jokin meni ohi, voit aina kelata takaisinpäin ja katsoa materiaalin uudelleen.

Kurssit ovat verkkomuodossa joten niitä voi opiskella silloin kun se omalle aikataululle sopii. Samalla kurssit tarjoavat valtavan keskustelualustan muiden opiskelutovereiden kanssa kurssin aiheista. Kursseilla voit valita haluatko mennä minimisuorituksella (eli katsoa opetusvideot ja tehdä tehtävät) vai haluatko esimerkiksi osallistua keskusteluihin foorumeilla. Kurssista riippuen saatat saada hyväksytyn kurssin päätteksi todistuksen suorituksesta mikä ei tietenkään ole virallinen paperi mutta ei se haittaakaan tee. Tärkeämpää on kuitenkin se tieto ja oppiminen mitä saat kurssin vetäjiltä sekä kanssaopiskelijoilta. Ja kaikki tämä tulee ilmaiseksi, tarvitset vain tietokoneen jossa on internet-yhteys.

Verkko-opiskelu on hauska ja kätevä muoto kehittää omaa osaamistaan nykyajan kiireiselle ihmiselle. Kurssien aiheet vaihtelevat maan ja taivaan väliltä. Jos et halua aiheita jotka liippaavat survivalismia niin miksi et ottaisi vaikka kurssia sarjakuvien piirtämisestä tai kitaransoitosta? Usko pois, näillekin on kurssit. Osa kursseista on maksuttomia ja joistakin voi joutua pulittamaan muutaman dollarin. Ota siis selvää jo tänään löytyykö kurssimateriaaleista jotakin sinua kiinnostavaa!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja

Huh huh.

Takana on luultavasti yksi kiireisimpiä syksyjä joita tähän mennessä on tullut koettua. Kiireisinä ovat pitäneet niin päivätyöt kuin myös yhden sivubisneksen saattohoito. Työelämän lisäksi projektia riittää myös kotielämässä ja jossain välissä täytyy myös yrittää muistaa viedä henkilökohtaisia preppauksia eteenpäin. Eli hommaa on riittänyt päivien täytteeksi, tästä syystä myös blogin kirjoittaminen on ollut hieman jäässä, kun ei tunnit riitä vuorokaudessa niin ne eivät vaan riitä.

Mutta tälläkin tarinalla on onnellinen loppunsa. Kiireet alkavat helpottamaan ja aikaa (toivottavasti) riittää enemmän myös tämän palstan ylläpitämiseen. Näillä eteenpäin!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pihavaja

Kerrassaan mainio viikonloppu takana! Arkiviikko meni turhankin paljon töissä mutta viikonloppuna ehti taas näpertää omien projektien merkeissä. Ehdin jo aloitella aiemmin mainitsemani hälyttimen asennusta (siitä enemmän sitten myöhemmin kun olen saanut enemmän sen osalta aikaiseksi). Viikonlopun pääasiallinen kohde oli kuitenkin takapihalle pystytettävä pihavaja.

Pihavajan pystyttämiselle oli muutama syy. Luonnollisesti, työkalut oli hyvä saada hyvään jemmaan talven varalle. Myös varastoitu polttoaine oli hyvä saada lukkojen taakse, koskaan ei tiedä milloin sille on tarvetta. Ruohonleikkurille on säilytyspaikka ja vajan ovet aukeavat alaspäin toimiakseen ramppina ruohonleikkurille. Tai aggregaatille joka tulee käyttöön mahdollisen sähkökatkon iskiessä, tällöin se on myös turvallisesti lukkojen takana. Vajan ilmanvaihto on tehty siten että läpivedon ansiosta aggregaattia voi käyttää vajassa. Kyseessä on siis mukavan monikäyttöinen vaja josta on hyötyä niin normaalissa arkielämässä kuin poikkeustilanteessakin.

Yksi varsin mukava idea oli laittaa mansikkamaa vajan katolle (ajatus lainattu jostain television puutarhaohjelmasta, kerrankin television katselusta oli hyötyä). Itse prosessi oli helppo. Ensin katto muovitettiin jotta kosteus ei menisi katon läpi. Katon ympärille kiinnitettiin ruuveilla/nauloilla laudat, myös keskelle kattoa kiinnitettiin yksi poikkilauta jotta kaikki multa ei valuisi viiston katon etuosaan. Ja sitten vain mullat katolle ja istutukset multaan. Lopputuloksena vajan katolla oleva mansikkamaa. Eipä mennyt sekään tila hukkaan!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Onnellisempi loppu

Tänään uutisoitiin USA:ssa tapahtuneesta kouluammuskelusta. Itse uutinen on sinällänsä surullisen tuttu, tällä kertaa erona oli vain se että tämä ammuskelu päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.

Itse alkuasetelma on ennenkin kuultu, 20-vuotias nuori mies tarttui rynnäkkökivääriin ja käveli peruskouluun lähellä Atlantaa olevassa Decaturin kaupungissa. Hän otti osan kouluhenkilökunnasta panttivangikseen ja halusi TV-kamerat paikalle kuvaamaan tapahtumia.

Henkilökunnan joukossa ollut Antoinette Tuff sai kuitenkin nuorukaisen luopumaan aikeistaan. Hän puhui nuoruikaiselle omaa elämäänsä kohdanneista vuoristoradoista ja sai ampujan vakuutettua että asiat voivat vielä järjestyä. Lopulta Antoitette sai miehen luopumaan aseistaan.

Skeptisempi henkilö voisi sanoa että ampujalla ei ollutkaan aietta ampua ketään vaan kyse oli huomionhakuisuudesta. Totuutta tuskin saamme tietää. Tilanne olisi kuitenkin voinut muuttua todella rumaksi jos se olisi kärjistynyt esimerkiksi poliisin rynnäkköön.

Puhekaveri. Muutama rohkaiseva sana. Välittäminen. Siinä kaikki mitä tarvittiin tämän tarinan onnelliseen loppuun. Kuinka monta tragediaa olisi voitu välttää jos joku olisi pysähtynyt ja kysynyt että onko kaikki hyvin. Ei varmasti kaikkia mutta joidenkin henkinen pahoinvointi olisi voitu purkaa paremmalla tavalla kuin olemme joutuneet uutisista lukemaan.

maanantai 19. elokuuta 2013

Hälytin saapui

Tilaamani hälytin saapui tänään. Ajatus kotihälyttimen hommaamisesta on ollut jo pidempään mielessäni mutta tähän saakka olen vielä onnistunut kääntämään vaakakupin vielä siihen suuntaan että hälyttimelle ei ole ollut tarvetta, onhan meillä taloudessamme kaksi kappaletta neljällä jalalla kulkevaa hälytinlaitetta jotka ilmoittavat tunkeutujista kymmenen metrin säteellä. Lähialueellamme on kuitenkin tapahtunut satunnaisia murtoja ja meidänkin ovellamme käynyt murtaen puhunut taulukauppias herätti epäilykseni. Ehkä hän oli vilpittömästi myymässä tekemäänsä taidetta ovelta ovelle tehdäkseen hieman taskurahaa. Tai sitten ei.

Oli miten oli, koska hälyttimen hankinta on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa päätin viimeinkin toimia. Vartiointiliikkeiden tarjoamat leasing-paketit ovat turhan tyyriitä, sitä paitsi niiden peruspaketit tarjoavat suhteellisen suppean valikoiman. Itseäni kiinnosti varashälyttimen ohella myös muut ominaisuudet joten tilasin mm. Microdatan myymän KingPigeon S110 GSM-hälytinjärjestelmän jonka ympärille kokosin haluamani ominaisuudet.

Valitsin kokoonpanooni GSM-hälyttimen langattomilla liiketunnistimilla joka huoneeseen, langattoman palohälyttimen ja kosteusvaroittimen. Kaikista hälytystapahtumista tulee GSM-tekstiviesti joten hälytin toimii myös muiden poikkeustilanteiden hälyttäjänä rosvojen ohella.

Laitteiston ihailu on nyt suoritettu, seuraavaksi pitääkin pykätä järjestelmä kasaan. Siitä lisää myöhemmin!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kesäkurpitsaongelma

Jos jotakin on tullut tänä kesänä syötyä omasta takapihan tuotantolaitoksesta jota myös puutarhaksi kutsutaan niin se on kesäkurpitsa. En tiedä mitä loitsuja parempi puoliskoni teki mutta kesäkurpitsamme suorastaan räjähtivät kasvuun tämän kesän aikana. "Pahin" tilanne oli pari viikkoa sitten kun kurpitsasatoa sai kerätä parin päivän välein. Siinä olikin sitten luovuus koetuksella ruoanlaitossa. Kesäkurpitsakeittoa. Jauheliha/kesäkurpitsakastiketta. Täytettyjä kesäkurpitsoita. Ja niin edelleen. Rupesin jo vakavasti miettimään miltä kesäkurpitsasmoothie maistuisi kun kasvupiikki rupesi rauhoittumaan. Kyllähän sieltä vieläkin muutama kurpitsa näyttäisi olevan tulossa mutta tahti on selvästi hiljentynyt.

Kesäkurpista on kuitenkin selkeä ruoantuottajaehdokas myös ensi vuoden kasvatusprojektille, niin tehokasta sen ruoantuotanto oli sen vaivattomuuteen verrattuna. Toinen erittäin runsasta satoa lupaava kasvi on pihallemme istutetut tomaatit joiden varsia on jouduttu tukemaan jotta ne eivät katkeaisi hedelmiensä painon alla. Toivottavasti ne vain ehtisivät kypsyä ennen ilmojen viilenemistä.

Oman puutarhan pitäminen on mahdollista miltei jokaiselle kansalaiselle, jopa pienellä kerrostalon parvekkeella voi pitää amppelitomaattia ja muutamaa yrttipurkkia. Pienillä istutuksilla ei toki perhettä elätä varsinkin Suomen kaltaisessa maassa jossa kasvukausi on rajallinen. Se on kuitenkin pieni askel omavaraisuuden suuntaan ja onkin hienoa huomata että kurkut ja tomaatit voi poimia omalta pihalta eikä kaupan vihanneshyllyltä. Asioita voi, ja pitääkin tehdä itse.