Pihavaja

Kerrassaan mainio viikonloppu takana! Arkiviikko meni turhankin paljon töissä mutta viikonloppuna ehti taas näpertää omien projektien merkeissä. Ehdin jo aloitella aiemmin mainitsemani hälyttimen asennusta (siitä enemmän sitten myöhemmin kun olen saanut enemmän sen osalta aikaiseksi). Viikonlopun pääasiallinen kohde oli kuitenkin takapihalle pystytettävä pihavaja.

Pihavajan pystyttämiselle oli muutama syy. Luonnollisesti, työkalut oli hyvä saada hyvään jemmaan talven varalle. Myös varastoitu polttoaine oli hyvä saada lukkojen taakse, koskaan ei tiedä milloin sille on tarvetta. Ruohonleikkurille on säilytyspaikka ja vajan ovet aukeavat alaspäin toimiakseen ramppina ruohonleikkurille. Tai aggregaatille joka tulee käyttöön mahdollisen sähkökatkon iskiessä, tällöin se on myös turvallisesti lukkojen takana. Vajan ilmanvaihto on tehty siten että läpivedon ansiosta aggregaattia voi käyttää vajassa. Kyseessä on siis mukavan monikäyttöinen vaja josta on hyötyä niin normaalissa arkielämässä kuin poikkeustilanteessakin.

Yksi varsin mukava idea oli laittaa mansikkamaa vajan katolle (ajatus lainattu jostain television puutarhaohjelmasta, kerrankin television katselusta oli hyötyä). Itse prosessi oli helppo. Ensin katto muovitettiin jotta kosteus ei menisi katon läpi. Katon ympärille kiinnitettiin ruuveilla/nauloilla laudat, myös keskelle kattoa kiinnitettiin yksi poikkilauta jotta kaikki multa ei valuisi viiston katon etuosaan. Ja sitten vain mullat katolle ja istutukset multaan. Lopputuloksena vajan katolla oleva mansikkamaa. Eipä mennyt sekään tila hukkaan!

Onnellisempi loppu

Tänään uutisoitiin USA:ssa tapahtuneesta kouluammuskelusta. Itse uutinen on sinällänsä surullisen tuttu, tällä kertaa erona oli vain se että tämä ammuskelu päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.

Itse alkuasetelma on ennenkin kuultu, 20-vuotias nuori mies tarttui rynnäkkökivääriin ja käveli peruskouluun lähellä Atlantaa olevassa Decaturin kaupungissa. Hän otti osan kouluhenkilökunnasta panttivangikseen ja halusi TV-kamerat paikalle kuvaamaan tapahtumia.

Henkilökunnan joukossa ollut Antoinette Tuff sai kuitenkin nuorukaisen luopumaan aikeistaan. Hän puhui nuoruikaiselle omaa elämäänsä kohdanneista vuoristoradoista ja sai ampujan vakuutettua että asiat voivat vielä järjestyä. Lopulta Antoitette sai miehen luopumaan aseistaan.

Skeptisempi henkilö voisi sanoa että ampujalla ei ollutkaan aietta ampua ketään vaan kyse oli huomionhakuisuudesta. Totuutta tuskin saamme tietää. Tilanne olisi kuitenkin voinut muuttua todella rumaksi jos se olisi kärjistynyt esimerkiksi poliisin rynnäkköön.

Puhekaveri. Muutama rohkaiseva sana. Välittäminen. Siinä kaikki mitä tarvittiin tämän tarinan onnelliseen loppuun. Kuinka monta tragediaa olisi voitu välttää jos joku olisi pysähtynyt ja kysynyt että onko kaikki hyvin. Ei varmasti kaikkia mutta joidenkin henkinen pahoinvointi olisi voitu purkaa paremmalla tavalla kuin olemme joutuneet uutisista lukemaan.

Hälytin saapui

Tilaamani hälytin saapui tänään. Ajatus kotihälyttimen hommaamisesta on ollut jo pidempään mielessäni mutta tähän saakka olen vielä onnistunut kääntämään vaakakupin vielä siihen suuntaan että hälyttimelle ei ole ollut tarvetta, onhan meillä taloudessamme kaksi kappaletta neljällä jalalla kulkevaa hälytinlaitetta jotka ilmoittavat tunkeutujista kymmenen metrin säteellä. Lähialueellamme on kuitenkin tapahtunut satunnaisia murtoja ja meidänkin ovellamme käynyt murtaen puhunut taulukauppias herätti epäilykseni. Ehkä hän oli vilpittömästi myymässä tekemäänsä taidetta ovelta ovelle tehdäkseen hieman taskurahaa. Tai sitten ei.

Oli miten oli, koska hälyttimen hankinta on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa päätin viimeinkin toimia. Vartiointiliikkeiden tarjoamat leasing-paketit ovat turhan tyyriitä, sitä paitsi niiden peruspaketit tarjoavat suhteellisen suppean valikoiman. Itseäni kiinnosti varashälyttimen ohella myös muut ominaisuudet joten tilasin mm. Microdatan myymän KingPigeon S110 GSM-hälytinjärjestelmän jonka ympärille kokosin haluamani ominaisuudet.

Valitsin kokoonpanooni GSM-hälyttimen langattomilla liiketunnistimilla joka huoneeseen, langattoman palohälyttimen ja kosteusvaroittimen. Kaikista hälytystapahtumista tulee GSM-tekstiviesti joten hälytin toimii myös muiden poikkeustilanteiden hälyttäjänä rosvojen ohella.

Laitteiston ihailu on nyt suoritettu, seuraavaksi pitääkin pykätä järjestelmä kasaan. Siitä lisää myöhemmin!

Kesäkurpitsaongelma

Jos jotakin on tullut tänä kesänä syötyä omasta takapihan tuotantolaitoksesta jota myös puutarhaksi kutsutaan niin se on kesäkurpitsa. En tiedä mitä loitsuja parempi puoliskoni teki mutta kesäkurpitsamme suorastaan räjähtivät kasvuun tämän kesän aikana. "Pahin" tilanne oli pari viikkoa sitten kun kurpitsasatoa sai kerätä parin päivän välein. Siinä olikin sitten luovuus koetuksella ruoanlaitossa. Kesäkurpitsakeittoa. Jauheliha/kesäkurpitsakastiketta. Täytettyjä kesäkurpitsoita. Ja niin edelleen. Rupesin jo vakavasti miettimään miltä kesäkurpitsasmoothie maistuisi kun kasvupiikki rupesi rauhoittumaan. Kyllähän sieltä vieläkin muutama kurpitsa näyttäisi olevan tulossa mutta tahti on selvästi hiljentynyt.

Kesäkurpista on kuitenkin selkeä ruoantuottajaehdokas myös ensi vuoden kasvatusprojektille, niin tehokasta sen ruoantuotanto oli sen vaivattomuuteen verrattuna. Toinen erittäin runsasta satoa lupaava kasvi on pihallemme istutetut tomaatit joiden varsia on jouduttu tukemaan jotta ne eivät katkeaisi hedelmiensä painon alla. Toivottavasti ne vain ehtisivät kypsyä ennen ilmojen viilenemistä.

Oman puutarhan pitäminen on mahdollista miltei jokaiselle kansalaiselle, jopa pienellä kerrostalon parvekkeella voi pitää amppelitomaattia ja muutamaa yrttipurkkia. Pienillä istutuksilla ei toki perhettä elätä varsinkin Suomen kaltaisessa maassa jossa kasvukausi on rajallinen. Se on kuitenkin pieni askel omavaraisuuden suuntaan ja onkin hienoa huomata että kurkut ja tomaatit voi poimia omalta pihalta eikä kaupan vihanneshyllyltä. Asioita voi, ja pitääkin tehdä itse.

Mitä opit tänään

Uusi viikko alkoi ja ihmiset ovat palanneet töihin, ainakin Etelä-Suomessa päästiin jälleen opintiellekin koulujen avatessa ovensa. Koulujen alkamisen kunniaksi esitänkin kysymyksen: Mitä olet oppinut tänään?

Kysymys koskee muitakin kuin koululaisia, heillä oppimista riittää pitkälle ensi kevääseen ja alkavaan kesälomaan saakka. Mitä sinä, keski-ikäinen toimistotyötä tekevä mies tai nainen olet tänään oppinut? Työkaverit ovat varmasti kertoneet viikonloppukuulumisensa ja Suomen kuuluisimpien tyhjäpäidenkin sekoilut on selattu Seiskasta kahvihuoneessa mutta onko sinne harmaaseen massaan sekoittunut mitään oikeasti tärkeää?

Yksi suurimpia Homo Sapiensin etuja on omaksua tietoa, analysoida sitä ja soveltaa sitä omien käyttötarkoitusten mukaan. Tänä päivänä lähestulkoon kenellä tahansa ihmisellä on avaimet rajattomaan tietoon Internetin kautta. Ironia piileekin siinä että suurimmalla osalla meistä avaimet jäävät taskuun lojumaan.

Informaatiota tulee jatkuvalla syötöllä joka tuutista 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa. Planeettamme ei koskaan nuku, uusia tapahtumia ja uutisia syntyy jatkuvasti jossakin ja ne ovat välittömästi kaikkien saatavilla. Tähän median virtaan työnnetään jatkuvasti enemmän myös viihdettä monissa eri muodoissa.

Ja viihde myy, tästä jo kertoo TV-oppaan vilkaisu. En ole tehnyt laskelmaa mutta veikkaan että tänäänkin tulee ainakin kolme erilaista kokkiohjelmaa, kaksi lifestyle/sisustusohjelmaa, yksi palomiehet/poliisit/rajavartijat/ -ohjelma ja mukaan varmasti mahtuu julkkisten uimahyppykilpailu tai aurinkorannalla sekoilu.

Tästä kierteestä on kuitenkin helppoa päästä irti. Päätä opetella edes yksi asia päivässä. Vuodessa tämä tarkoittaa jo yli kolmea sataa tiedon jyvästä. Kokeile lukea kahvitunnilla juorulehden sijaan vaikkapa kirjaa jonka otit mukaan töihin. Ja tiesitkö että netissä on muutakin kuin pornoa? Internetissä on rajaton määrä tietoa mistä tahansa aiheesta joka on vieläpä helppo löytää hakukoneiden avulla. Jokaiselle varmasti löytyy se oma mieluisa oppimiskanava. Omaan työhöni kuuluu paljon tuolilla istumista ja tietokoneen naputtelua. Olenkin ottanut tavakseni kuunnella erilaisia netistä löytyviä podcasteja, The survival podcast soi useimmiten linjoilla.

Kello käy, päivät kuluvat ja vuodet vierivät. On sinun päätettävissäsi että haluatko viettää ne vuodet vaipuneena sohvaan katsoen sisustusohjelmien uusintoja vai oppien ja kehittäen jotain uutta. Voit tehdä muutoksen jo tänään ja hakea vaikka kirjastosta kirjan jostain sinua kiinnostavasta aiheesta. Mitä vieraampi aihe sitä parempi. Jos olet tietoliikenneinsinööri et varmasti opi uutta lukemalla kirjaa tietoverkkojen rakentamisesta. Mutta lainaamalla kirjan vaikka kasvimaan rakentamisesta ja kasvattamisesta saat varmasti enemmän oikeita Ahaa! -elämyksiä. Kaikki tieto on sinun saatavillasi, sinun täytyy vain kurottaa ja ottaa se. Kukaan muu ei voi tehdä sitä sinun puolestasi.

Autiolla saarella

Tervehdys jälleen arvoisat lukijat!

Toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu takana. Itselläni oli varsin mielenkiintoinen viikonvaihde, pääsin viimeinkin lähtemään hieman telttailemaan melkein KAHDEN vuoden tauon jälkeen. Tiedetään tiedetään, mikä survivalisti jättää erätaidot retuperälle näin pahasti? No selvästikin minunlaiseni ns. family man: perhe, työ ja arki tuppaavat viemään leijonanosan siitä kultaakin kalliimmasta resurssista, ajasta.

No, menneitä on turha murehtia. Laukut veneeseen ja menoksi, suuntana lähellä sijaitsevalla järvellä oleva luonnonvarainen pikku saari. Matka veneellä meni varsin leppoisasti uhkaavasta säästä huolimatta, kylmäkään ei päässyt yllättämään kun oli tarpeeksi päällä.

Noin klo 18 perjantai-iltaa vene saapui määränpäähänsä, pienelle hiekkarannalle mukavan hiljaisella pikkusaarella. Hetken aikaa saarta kierrettyämme löytyi myös sopiva teltan paikka johon pystytimme tukikohdan ja tyhjensimme veneessä olleet tarvikkeet teltan välittömään läheisyyteen talteen.






Leirin pystytystalkoissa tuli samalla myös maistettua Bullet Mealia, makkaranpaistoon kun oli vielä tovi aikaa. Ne joille Bullet Meal ei ole tuttu, kyseessä on muoveihin pakattu ns. MRE (Meal Ready to Eat) -annos joka säilyy pitkään huoneenlämmössäkin, se on siis varsin oivallinen esimerkiksi patikkaretkille kun tarvitsee nopeasti syötävää tai kun mahdollisuutta ruoan lämmittämiseen ei ole. Kyseinen Curry Chickenin makuinen annos oli hankittu Solution Foodsilta.



Makuelämys oli odotetunlainen. Bullet Meal on ikään kuin ohuen leipäkuoren sisään rakennettu ruoka-annos. Annos ei aiheuta ilotulitusta makunystyröissä mutta tämän kaltaiseksi tuotteeksi se oli yllättävän hyvä ja se maistui koko testiraatille lapsia myöten. Suosittelen kyseistä tuotetta siis testattavaksi muillekin.






Bullet mealin avulla teltan pystyttämisen jälkeen jaksoimme käydä vielä kokeilemassa kalaonnea jota ei tällä kertaa riittänyt. Joten klapit grillauspaikalle ja makkarat tulille. Tässä välissä pieni muistutus kaikille lapsille ja lapsenmielisille: kun vanhempanne kertovat että esimerkiksi leipää leikatessa terä pidetään POISPÄIN kädestä, uskokaa. Älkää tehkö niin kuin Tyhmä Setä ja kuvitelko että voitte äkkiä leikata muutaman puutikun sytykkeeksi haloista, eihän siinä mitään ehdi tapahtua. Lopputuloksen voikin arvata:

Sinnehän se puukon terä upposi, peukaloon. Pahimpien ärräpäiden ja verien kuivailujen jälkeen ajattelin vielä ikuistaa hölmöyteni kameralle ennen kuin paikkasin haavan mukanani olevalla ensiapulaukulla joka toivottavasti ei muillakaan jää kotiin retkille lähtiessä. Menköön hölmöily puukon kanssa sitten vaikka siihen edeltä mainittuun parin vuoden taukoon näissä jutuissa. Mutta hyvänä puolena, saipahan harjoitella ensiaputaitoja =D

Pikku töppäilyistä huolimatta ilta meni kuitenkin todella mukavasti makkaroita ja vaahtokarkkeja syöden ja tarinoidessa muutaman oluen kera. Välissä muutama tunti unta ja kun aurinko oli jälleen ylhäällä olikin aika nauttia aamukahvit ja keräillä tarvikkeet kasaan. Paluumatkalla aurinkokin alkoi mukavasti paistaa joten veneellä palattiin lähestulkoon tyhjäkäyntiä nauttien samalla alkusyksyn auringonpaisteesta. Varsin mukava reissu siis ja sovimme jo valmiiksi että syksyllä pitää ehtiä vielä tekemään toinen moinen, samaa virhettä ei enää sovi tehdä ja unohtaa teltta pariksi vuodeksi kaappiin, Suomen luonto tarjoaa kuitenkin mahtavat puitteet ulkoiluun joten niitä täytyy myös osata hyödyntää.

Seuraavaksi alkaakin taas työviikko, työn iloa teille muillekin joiden lomat on jo takanapäin ja pysykää tien oikealla puolella!

Autoton päivä

Taannoin joudun pariksi päiväksi jalkamieheksi. Ihmettelin kun auton kytkin muuttui yhtäkkiä melko ralliluonteiseksi, kun nosti poljinta millinkin niin kytkin nappasi heti kiinni. Konepellin alle vilkaistessa karu totuus alkoi paljastumaan pienen valuneen lätäkön muodossa ja kytkimen hydrauliletkuun koskiessa se sanoi *RUIK* ja sylkäisi viimeisetkin nesteet ulos. Tiiviste rikki kytkimen työsylinteristä. Ei kytkintä, ei autolla ajelua.

No, tilannehan ei sinällänsä ollut mitenkään kovin vakava. Soitto paikalliseen varaosaliikkeeseen kertoi että uusi osa saadaan hyllyyn huomiseksi ja hintakin on vaivaisen viidenkympin luokkaa.

Vajaan vuorokauden autottomuuden aikana tein mielenkiintoisen havainnon. Koska jouduimme kävelemään kauppaan tai minne ikinä pitikään päästä niin aikaa tuntui yllättäen riittävän. Kävellessä tuli rupateltua niitä näitä asioita kun autossa olisimme istua jurnuttaneet ja kuunnelleet radiota todennäköisesti puhumatta muutamaa sanaa enempää.

Varsinkin varaosan haku oli melkoisen mukava reissu. Koska ulkona oli varsin mukava ja aurinkoinen kesäpäivä kävelimme jälkikasvun kanssa parin kilometrin matkan varaosaliikkeeseen puhuen päivän tapahtumista. Kotiin palatessamme pysähdyimme keinumaan ja kävimmepä syömässä jäätelötkin matkan varrella. Ja kun kotiin päästyämme itse korjausoperaatiokin oli varsin helppo urakka (jossa samalla tuli taas opittua jotain uutta), voisin sanoa että kyseessä oli varsin onnistunut päivä. Päivä joka olisi ollut keinumista ja jäätelön maistelua köyhempi jos auto olisi toiminut.

Autot edustavat omalta osaltaan kiirettä. Nyt mennään, on kiire, äkkiä autoon ja menoksi. Kun auto on pois laskuista myös elämäntahti hidastuu, yhtäkkiä sinun ei tarvitsekaan päästä viidessä minuutissa kauppaan vaan sinulla onkin ihan hyvin aikaa käyttää kauppareissuun vaikkapa tunti kävelyreissuineen.Pitäisiköhän ottaa tavaksi unohtaa auto parkkipaikalle päiväksi. Aina ei tarvitse olla kiire.

"Eihän sulla ole edes takkaa!"

Tänään kävi hyvä tuuri. Tuttuni oli tilannut itselleen polttopuita talven varalle ison kasan. Siinä oli sitten käynyt vanhanaikaisesti ja lopputuloksena oli noin reilu irtokuutio klapeja auton lavalla joita ei enää saatu mahtumaan mihinkään paikkaan ladottua järkevästi. Kaverini harmitellessa asiaa ehdotin että voisin ostaa ne häneltä sopivalla hinnalla.

Hetken aprikoinnin jälkeen kaverini katsoi minua ja sanoi "Eihän sulla ole edes takkaa!" Onnittelin häntä terävästä huomiosta sillä asia on juuri näin vielä tällä hetkellä. Pari vuotta sitten purimme remontin yhteydessä vanhan, tilaavievän ja tehottoman avotakan "jonkin paremman ratkaisun" tieltä. No, tilanne on ollut nyt se että sitä parempaa ratkaisua ei ole tullut hankittua ja nyt näyttäisi siltä että mitään kovin radikaalia ratkaisua ei tulla kehittämään ahtaisiin asuintiloihimme. Kasvava perhe, kasvava tilantarve. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että yksi nurkka on saatu pyhitettyä vielä hankinnassa olevalle valmistakalle jota innolla odotan hankittavaksi, onhan edes pieni takka tyhjää parempi talven lämmityslaskuja ajatellen, puhumattakaan sähkökatkoista tai muista poikkeustilanteista jolloin lämmin takka voi olla painonsa arvoinen kultaa.

Klapien hankinnalla varmistin motivaation hankkia takka ennen talven tuloa, näytän nimittäin melkoiselta idiootilta jos hankin ison kasan puuta joita ei voi polttaa missään! Luovaa hulluutta vai laatikon ulkopuolista ajattelua, kutsutaan sitä miksi halutaan mutta fakta on se että nyt minulla on mukava kasa valmista puuta odottamassa nurkalla käyttöään ja tyytyväinen kaveri joka sai ylimääräiset puut nurkistaan lojumasta. 

Bäk tu töihin

Kuten varmaan jo huomasitkin blogin mottona on "kaasunaamareita ja toimistohommia". No, tänään jälkimmäinen toteutui.

Neljän autuaan lomaviikon jälkeen uneni katkesivat monotoniseen herätyskellon piipitykseen klo 6.30. Puoli tuntia torkuttelua jonka jälkeen tosiasia oli pakko hyväksyä. Ylös sängystä, pikaista aamupalaa ja auton keula kohti paikkaa jossa ihminen viettää suuren osan elämästään, töihin.

Loppupeleissä töihin palaaminen ei ollut niin paha tikki. Kuulun siihen onnekkaaseen ihmisryhmään joka on päässyt mieleiseen duuniin ja työkaverit ovat ennemminkin ystäviä kuin porukkaa joita on pakko tuijottaa kahdeksan tuntia päivässä saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Lisäksi ATK-alan hommat joita elantoni eteen teen eivät osoita loppumisen merkkejä, päin vastoin.


Yhtä hauskat lomaltapaluufiilikset tuskin oli Metson työntekijöillä joille ilmoitettiin tänään mittavista YT-neuvotteluista. Ja tämä on vain yksi monista uutisista tänä vuonna jossa kerrotaan mittavista vähennyksistä yrityksissä. Saa nähdä miltä tavallisen duunarin tulevaisuus näyttää tulevaisuudessa. Tällä hetkellä näkymät eivät ole liian ruusuiset.

Työelämään uudelleen asennoituminen vei tämän päivän mukanaan, kotiin päästyäni oli mukava nauttia päivällinen ja vilkaista survivalismi.com -foorumin kuulumiset. Näillä huomiseen!

Alku

Tervehdys kaikille lukijoille!

Rumpujen pärinää ja lyhyt fanfaari. Uusi blogi on syntynyt miljoonien muiden blogien rinnalle. Ei siis mitenkään kovin maailmaa järisyttävä juttu. Mikä tässä blogissa on sitten on niin ihmeellistä että sitä kannattaa kirjoittaa saatikka lukea?

Preppaajan päivä kertoo ihan tavallisen suomalaisen ihmisen päivästä joka varmasti kuulostaa turhankin tutulta. Toimistohommia, jälkikasvun heittämistä treeneihin, ruoanlaittoa, harrastuksia. Ja siinä samassa ruokavaraston järjestämistä, aggregaatin kokeilua ja eloonjäämistaitojen opettelua.

Viime aikoina suomalaisessakin mediassa ollaan puhuttu suomalaisista survivalisteista ja preppaajista. Minä, blogin kirjoittaja, satun kuulumaan tähän samaan porukkaan. Jos jaat lukijana saman käsityksen valtaväestön kanssa survivalisteista hyypiöinä jotka harjoittelevat kaasunaamarien käyttöä ja pinoavat armeijan ruoka-annoksia bunkkeriinsa niin valitettavasti joudut pettymään blogin sisällöstä, näitä juttuja et tule löytämään näiltä sivuilta. Tarkoituksenani onkin näyttää että preppaajien elämä on ihan samanlaista kuin muillakin, me vain satumme jakamaan elämänasenteen jonka mukaan ihmisen kuuluu pitää huolta itsestään ja perheestään hyvinä ja huonoina aikoina eikä odottaa että se kuuluisa Joku Muu tulee pelastamaan päivän.

Joten, sen pitemmittä puheitta, tervetuloa seuraamaan preppaajan päivää ja ehkä jopa oppimaan siitä. Alkusanat on puhuttu, tästä jatketaan.